Modernin selkeällä, joskaan ei muovisen munattomaksi kuohitulla tuotannolla varustettu Psychoverse sisältää melko lailla optimaalisen mitan äänimaailmansa mukaista thrash metalia.
Riffittely on pikkunäppäryydessään ihan lennokasta, laulajan äänessä on erilaisia kireystiloja, sävellyksistä löytyy osuuksia enemmän kuin kolme ja tempoja on muitakin kuin nopea ja vielä vauhdikkaampi. Mutta.
Bändi on ehtinyt treenata biisintekoa kahdella aiemmalla täyspitkällä, mikä kuuluu, samoin kuin kunnianhimo yrittää tehdä jotain suoraviivaista peruspaukutusta haastavampaa. Lähtökohdiltaan se onnistuukin melko hyvin, mutta jo muutaman biisin jälkeen on selvää, että nyt on haukattu liian iso pala vähän turhan heppoisista eväistä. Viiden minuutin kantturoilla kulkevista biiseistä ei vain löydy sellaista teknisyyttä ja koukuttavuutta, joka
imaisisi kunnolla mukaansa ja jaksaisi kiehtoa läpi levyn.
Lafkan mainospuheet crossoverista ja voivodmaisesta hulluttelusta ovat täyttä kukkupuhetta. Luonnehdinta vanhan liiton intensiivisestä Bay Area -thrashistä on sekin vähän kaukaa haettua. Vaikka kyllähän tämä muistuttaa
lähestymistavaltaan monen vanhan liiton tekijän ”vaikeaa kolmatta levyä”.