Wednesday 13 julkaisee jo kahdeksannen kokopitkänsä. Horror punkin estetisoima heavy metal viehättää terässoundisella poljennollaan, mutta helpot ratkaisut ja epätasaisuus tylsistyttävät kuulijan sielua havittelevan veitsen.
Levyn kauhukuvasto on anteeksiantamattoman valjua ja sanahelinämäistä pelottelua, eikä sitä pelasta edes se, että soitosta huokuu hauskanpito. Laulut sentään korisevat kuin zombimaailmanlopun konduktöörillä, ja niiden yksiulotteisuus ei juuri häiritse.
Myös kappalerakenteet ovat suurilta osin mielikuvituksettomia, kuten myös liian moni levyn riffeistä. Kitaramelodiat ovat sopivan pelonsekaisia vielä levyn alkupuolella, mutta niiden luoma tunnelma onnistutaan kadottamaan: ensin nojataan liikaa samaan pedaaliefektiin, sitten tyhjänpäiväisiin, aivan väärässä kontekstissa seikkaileviin sooloihin.
Kovimpia kappalekokonaisuuksia ovat groovaavat What the Night Brings ja You Breathe, I Kill. Muuten kehno Prey for Me omaa iskevänsynkän kertosäkeen, jonka viimeisen kierron kaoottinen liidi nostaa uudelle tasolle, kun taas Cruel to You’ssa musiikin ja sanoitusten välillä on ilahduttavaa ristiriitaisuutta.
Loppua kohden aletaan vakavoitua vaihtelevalla menestyksellä: Eulogy XIII kiusoittelee elokuvamaisella tunnelmannostatuksella mutta jää torsoksi. Jylhänjyrkkä nimikkokappale sekä tuhonjälkeinen Death Infinity lupaavat paljon mutta jäävät vaille huipennusta.
Condolences lässähtää lopulta harmittoman huolettomaksi tivolilaitekokemukseksi