Ohion Cincinnatissa, jossain synkän synthwaven varjossa, Five Finger Death Punchin painavapoljentoinen mutta melodinen tamppaus kohtasi Linkin Parkista tutun räbäyttelyn ja hienovaraisilla elektroefekteillä tunnelman kasvattelun taiteen.
Näiden liitosta syntyi nyt toista täyspitkäänsä julkaisevan Enmyn eeppisen mahtipontinen nu-metal. Siinä dubstepin, drum’n’bassin ja trancen kaikuja sisältävät syntetisaattorimaisemat soivat yhtä massiivisina kuin lihaisaa amerikanrokkia tasatahtisen tarttuvana rymisevä soundivallikin.
Biisirakenteet ovat yhtä paljon velkaa rockille kuin hiphopille. Pääasiassa tunteikkaan melodisesti soiva laulaja ärähtää joskus, toisinaan laulu upotetaan paksuun efektivalliin. Kitara soi harvoissa sooloissa ketterästi ja biisit pidetään ytimekkään selkeinä. Säkkäreissä ei pääsääntöisesti tapahdu paljon, mutta kertosäkeiden hitikkyydessä ei säästellä. Esikoisalbumin kokoama kuusi miljoonaa striimiä ei yllätä.
Nelikko ymmärtää iskevyyden päälle, sillä se on jo sorvannut pari tunnaria WWE-showpainikehiin ja ehtinyt Playstation-peli Bloodhuntiin. Eikä näihinkään kymmeneen biisiin tärvätä kuin reippaat puoli tuntia.