Hyvää mutta tasapaksua – arviossa Heaven Shall Burn

Arvio julkaistu Infernossa 9/2016.

Heaven Shall Burn
Wanderer
Century Media

Heaven Shall Burn on Saksan vastine jenkkibändi Hatebreedille: sitä ei kannata korjata, koska se ei ole rikki. Saalfeldiläiset ovat tahkonneet äkäistä metalcoreaan 1990-luvun lopusta, ja palaset loksahtivat kohdalleen Antigonella (2004) ja Deaf to Our Prayersillä (2006). Sen jälkeen bändi on julkaissut hyviä mutta tasapaksuja levyjä. Wanderer ei ole poikkeus.

Kasassa on tutut elementit: Marcus Bischoffin raastava laulu sekä tiedostavat lyriikat, vuorotellen riffejä ja melodioita sahaavat kitarat sekä suoraviivaisesti hakkaavat rummut.

Intensiteetti ei ole hävinnyt vuosien varrella mihinkään, siksi esimerkiksi kappale Downshifter kuulostaa ironiselta. Jos blastbeat tarkoittaa HSB:lle rauhoittumista, olkoon niin. Cannibal Corpsen George Fisher antaa tulitukea, kun bändi survoo luut kurkkuun Prey to Godilla.

My Heart Is My Compass tuo pienen hengähdystauon lähes tunnin mittaiseen tykitykseen. Suurin ongelma on, että Counterweightin kaltaiset hitit jäävät uupumaan.