Kanadalaisnelikon kolmas levy on erittäin maukasta kuultavaa. Melodiaa, rähinää, dynamiikkaa, mättöä, fiilistelyä ja progeilua on annosteltu toisiinsa nähden oikein passelisti. Komeaa soundia sekä hienoa – ja mikä parasta, ei teknisesti onanoivaa – soittoa on hyödynnetty taitavasti.
Levyn pisin raita, aloituskappale Forbidden Sanctuary on hurmaava kahdeksan minuutin miniatyyrispektaakkeli. Sillä yhtye etenee mukavan kiireettä rauhallisesta näppäilystä melodisesti rymisevän kitara-alternativen kautta romuluisemmille Mastodon-laitumille ja deathmetallisen ilmaisun pariin vain palatakseen suvantoihin ja sävykkääseen rockiin. Lopuksi tykitellään blastia. Mukana on monenlaista juttua, mutta homma pysyy erinomaisesti paketissa.
Tiivistettynä Anciients kuulostaa omailmeiseltä Mastodonin ja Opethin välimallilta ilman kummankaan soitannollista yli-innokkuutta. Mainittujen melodiavainu, dynaamiset sovitukset ja riffien moni-ilmeisyys ovat sen sijaan
vahvasti mukana. Levy on ehdottoman innostava, vaikkei pysy aivan koko tunnin mittaansa maagisena.