Ei ole mikään ihme, että Aegrusin lokakuun lopussa ilmestyneestä kakkoskiekosta on intoiltu alan piireissä mediaa myöten. Albumi ei uudista black metal -genreä millään muotoa tai edes venytä sen rajoja, mutta onpahan vain hyvin 90-lukulaisessa ja perinnetietoisessa ilmaisussaan tasaisen vahva kokonaisuus.
Näiden periaatteessa hyvinkin simppelien kappaleiden viehätys piilee siinä, kuinka kauniita ja tarttuvia melodioita bändi on saanut niihin istutettua. Ja vaikka minkäänlaiseen kikkailuun ei sorruta, biiseissä on aina muutama erilainen osio temponvaihdoksineen, jotka syventävät niitä juuri sopivasti.
Räväkkyyttä löytyy rääkymisten ja vauhdinkin osalta, mutta yleisesti ottaen kyse ei ole mistään rankasta, rivosta ja pikimustasta vaan enemmänkin melankolisesta ja jopa lämminhenkisesti tunnelmoivasta metallista.
Thy Numinous Darkness on alkuvuodesta 2017 ilmestyneen White Death -esikoisen kanssa jälleen yksi osoitus siitä, että kotimainen black metal elää ja voi hyvin. Yksinkertainen on todellakin kaunista, kunhan asiassa on tarpeeksi syvällä.