Baryonin pitkälinjainen ja taiteellisesti kunnianhimoinen post-rock/metal maittaa periaatteessa oikein hyvin, mutta käytännössä se tökkää yllättävän pahasti.
Hiuksenhienoja tunnepuolen asioitahan nämä, mutta saksalaisten kakkoslevy on jotenkin liian vakavamielinen ja pakotetusti suurellinen. Pateettisuus kuulostaa siltä, että tähtäimessä on ollut tehdä jotakin todella monumentaalista ja koskettavaa, vaikka hampaat irvessä. Ehkä se, että levyä on valmisteltu vuosina 2020–2022, selittää jotakin.
Hitaasti rakentuvat, dynamiikaltaan laveat kappaleet ovat pitkiä ja viipyileviä. Jotkin bändit onnistuvat moistenkin parissa, mutta nyt genreen vihkiytyneelläkin tulee tylsää. Asiaa ei varsinaisesti helpota laulajana ja lyyrikkona toimivan Sebastianin – joka ei nähtävästi ole bändin jäsen – todella masentuneesti vollotettu ulosanti.
Hypnos on ihan kunniakkaasti tehty ja tavallaan tyylillä toteutettu levy. Siitä tulee kuitenkin kansikuvan mukainen tunne: kuin suistuisi epämääräisen maitokahvin keskelle ilmestyvään mustaan aukkoon. Siellä on varmasti jylhää ja majesteettista, mutta mikään ei tunnu oikein miltään.