Omien ratkaisujensa kyseenalaistaminen on merkki tietynlaisesta fiksuudesta. Sokeus tekosiaan kohtaan on tietysti ymmärrettävää, mutta muusikoiltakin olisi hyvä löytyä edes jonkinlainen käsitys taiteensa tarpeellisuudesta. Ystävien, kadunmiesten ja äidin kohteliaalla kiinnostuksella ei valitettavasti myydä montaa kiekkoa.
Tamperelainen albumidebytantti Mask of Satan on jättänyt nämä kysymykset kysymättä, mutta niin vain on taakse saatu ainakin jonkinlainen levy-yhtiö. Tämä on hämmentävää, sillä näin tympeän ja tylsän levyn järkevä markkinointi lienee mahdotonta.
Lovecraftilta innoituksensa hakeva Silent Servants huutaa 90-luvun keräilyeriä aina rumaa sanoitusvihkoa myöten. Levyllä kuultava keskitempoinen death metal on ankeasti tuotettua, kappaleet ovat tervaisia eikä yleisilme ole muutoinkaan järin tiukka.
Triona operoiva miehistö ei ole onnistunut saamaan mukaan oikeastaan mitään, mistä ottaa kiinni. Näin orjallisesti samoilla tempoilla etenevä musiikki vaatisi tuekseen todella kovia riffejä, mutta moisia ei valitettavasti löydy. Lovecraftin kauhut kuuluvat lähinnä lyhyessä välisoitossa, jonka käppäinen toteutus istuisi paremmin menneiden aikojen kellaridemoille.
Death Lives in the Cellar of Mr. West on levyn harvoja tarttuvampia ja rullaavampia raitoja, mutta tässäkin tapauksessa ponneton ja väritön soundimaailma tappaa parhaan terän. Vaikutteita on haettu Six Feet Underin ja The Grotesqueryn puolelta, ja näistä etenkin jälkimmäinen kuuluu läpi kohtalaisen hyvin. Harmi vain, että kappaleista ei saa irti juuri mitään.
Esituotantodemona Silent Servants saisi synninpäästön, sillä bändillä on jonkinlaista näkemystä. Viimeistely, väsyneimpien ideoiden raakaaminen ja koukkujen lisäily on jäänyt kuitenkin tekemättä.