Ecociden toisella albumilla tuoksahtaa suht vahvasti hollantilaisuus. Enkä tarkoita kyseiseen maahan eksyvien turistien suosimaa jatsitupakkaa, vaan vanhan Pestilencen vaikutusta.
Nelikon erittäin perinnetietoisessa death metalissa on kuultavissa vahvasti myös muita vaikutteita aina Floridasta Ruotsiin. Kaupan päälle pannaan vielä hitaampien jynkytysten boltthrowermaista otetta.
Jos ei anna lähes täydellisen omaperäisyyden puutteen häiritä, tässä on kasari- ja ysärikuolon ystäville aika mainio paketti. Itse olen sen verran nahkea ukko, että moinen vähän häiritsee. Vaatii toki omanlaistaan taitoa pölliä genren parhaat palat ja pistää ne omiin nimiin. Niinhän sitä taidetta yleensäkin tehdään.
Riffeissä on imua ja kappaleet on sovitettu soljuviksi kokonaisuuksiksi. Soitto on napakkaa mutta sopivan raakaa ja rosoista. Basisti-laulaja Rick Stikkelorumin loruilu on genreen juuri sopivaa, sekoitus John Tardya, Chuck Schuldineria ja Martin van Drunenia.
Mitään uutta ei ole tarjolla, mutta vanhat eväät on kierrätetty niin hyvin, että Metamorphosis on mannaa kuolomaakareille.