Kauko Röyhkä ja sieniä nappaillut Fröbelin Palikat – arviossa Hopeajärvi

Levyarvio julkaistu Infernossa 2/2015.

Hopeajärvi
Hopeajärvi

Ektro
4_kirvesta

Hopeajärven ensijulkaisuista meuhkattiin rokkiskenessä ihan kummallisen innostunein sanankääntein. Tutustumatta jäi, mutta nyt debyyttipitkäsoiton parissa pääsee osalliseksi siitä riemusta, jota yhtyeellä on tarjota.

Vähäisin säröin mutta lujaa ja mahtavasti kajahtavilla soundeilla vedetty viisto rockinsa on aika omalaatuinen, mutta samalla kovin tutunkuuloinen trippi. Komeat biisit ovat siinä mielessä perinnetietoisia, että niiden kautta miettii väkisinkin 80-lukua ja sen ajan erikoisrockia. On kuin Paha maa -aikojen Kauko Röyhkä kohtaisi säröttömän Sydän, Sydämen ja sieniä nappaillut Fröbelin Palikat ottaisi biisit soittaakseen. Aika mahtava synteesi, siis.

Mukaansatempaavat kappaleet ovat melodisesti niin vahvoja, että ne voisivat olla lastenmusiikkia. Otteissa on sen verran kirskuvuutta, että metelöintirockin perinne tekee soundin tyylikkään rosoiseksi. Yllätyksiä ja mielenkiintoisia juttuja löytyy ilman, että kokonaisuus menee sekoiluksi. Kipakasta laulusta ja eritoten surrealistisista sanoituksista tulee esiin aika selkeä Bad Vugum -viba. Näitä sanoituksia ei soiteta lapsille, eivätkä ne varmaan kelpaa radioaalloillekaan.

Hopeajärven sopivan hulvattomasti meuhkaava meno on vakuuttavaa pääosin siksi, että kappaleet on sävelletty järjellisesti. Bändi saa hienolla groovella ja innokkaalla otteella musiikkiinsa kunnon imun.