Keskiluokkaista ”ihan jees” -kategoriaa – arviossa Pagan

Julkaistu Infernossa 6/2020.

Pagan
Rehearsal Tape ’19
Saturnal

Vuonna 1995 perustettua Pagania pidetään yhtenä Turkin pitkäikäisimmistä black metal -yhtyeistä, mutta sen taustalta löytyy ainoastaan pari demoa ja debyyttilevy Oz: In Transcendence (2007).

Paganin verkkaisen julkaisutahdin suurin syy on pian esikoisen jälkeen alkaneessa pitkässä tauossa, joka päättyi arvion alla olevaan treeninauhaan. Paketin nimi on hieman harhaanjohtava, sillä julkaisulta ei löydy yhtään uutta kappaletta eikä taltiointi kuulosta soundiensa osalta treeninauhalta, vaan pikemminkin keskiverrolta black metal -albumilta.

Kvartetin musta metalli on pääosin nopeahkoa tykitystä, josta on poimittavissa viitteitä niin Mardukin, Mayhemin kuin Rotting Christinkin suunnista. Musiikki ei ole millään tavoin omaperäistä, mutta se on kyllin hyvin tehtyä pitääkseen mielenkiinnon yllä levyn 40-minuuttisen keston.

Paganin meno uppoaa pakostakin keskiluokkaiseen ”ihan jees” -kategoriaan, mutta kappaleista erityisesti The Longing and the Ancient Ones ja Elenyr osoittavat, että näillä kavereilla saattaa olla saumoja paljon pidemmällekin. Katsellaan uudemman kerran, kun istanbulilaisilla on tarjota tuoreempaa biisimateriaalia.