Bändin kliseistäkin kliseisemmän nimen ja logon tai edes hämmentävästi nimetyn albumin ei kannata antaa haitata, sillä Chilen jantterit ovat tiputtaa leuan lattiaan heti ensitahdeista lähtien. Eteläamerikkalainen kipakkuus kiteytyy levyllä kerrassaan mainiosti, minkä päälle yhtyeeltä löytyy vielä omanlainen lähestymistapa perinteikkääseen, monta sanaa sekunnissa -räksytyslauluin toteutettuun thrashinpieksemiseen.
So It Goes on erityisesti kitaristien taidonnäyte. Riffeistä ja sooloista löytyy toinen toistaan laadukkaampaa sisältöä, aivan sama ovatko tempot tapissa vai fiilistelläänkö rauhallisemmissa merkeissä. Kokonaisuutta hämmentävät entisestään Piirpauken musiikista muistuttava Extraviado-välisoitto ja levyn päättävä 20-minuuttinen nimiraita, josta siitäkin löytyy etnotunnelmointia puhaltimineen.
Niin vain tässäkin genressä voi näemmä tehdä uutta ja ihmeellistä ilman että alettaisiin perseillä kaatamalla hajuvettä lihapullien päälle.