Harvassa ovat ne kerrat, kun vanhojen levyjen uudelleenäänittämisestä on seurannut muuta kuin sanomista. Yhdellä ainoalla perustajajäsenellä, kitaristi Hans Zillerillä varustettu Bonfire ei tee tässä poikkeusta.
MMXXIII on yhtä kuin Don’t Touch the Light (1986), Fireworks (1987) ja Point Blank (1989) uusiksi laulettuina ja soitettuina. Bändin kolme ensimmäistä sisältävät vallan mainiota, parhaimmillaan erinomaista hard rockia ja heviä, mutta nämä uudet versiot suorastaan kusevat kaiken hienouden päälle.
Kummalliset sovitukset ja laulu ovat kammottavaa kuultavaa. Viime vuonna rekrytoitu Dyan Mair on uskomaton kiekuja ja yliyrittäjä, jonka maneerit alkavat raivostuttaa jo toisen kappaleen kohdalla. Onneksi paketissa on vain 36 biisiä! Loppuun pääseminen on koettelemus, jonka jälkeen tarvitsisi lisähappea ja verenpainelääkityksen.
En käsitä, miksi nämä levyt piti tehdä uudestaan, kun vanhoissa ei ollut mitään vikaa. Yksi syy on kai siinä, että ne saadaan nyt ensimmäistä kertaa suoratoistopalveluihin. Valtaosa faneista lienee kuitenkin fyysisten tallenteiden nimeen vannovaa naavaosastoa.
En voi suositella näitä versioita kenellekään. Yksi kirves siitä, että biisit ovat hyviä alkujaan.