Jos vuoden 2021 levyt -listauksessa olisi ollut pettymyskategoria, piikkipaikan olisi vienyt ehdottomasti juuri ennen joulua ilmestynyt Krv i pepeo.
Aiemmin kesän korvilla julkaistu, kahdesta kymmenminuuttisesta kappaleesta koostunut Mrtvajaep onnistui hurmaamaan hypnoottisella tunnelmallaan, josta ei puuttunut kylmyyttä tai pieniä yllätyksiä. Raastavuutta ja vauhtia ei uuvu debyytiltäkään, omaperäisyyttä ja tarttumapintaa sitten senkin edestä.
Kappaleet ovat lyhentyneet puoleen aiemmasta, minkä myötä serbialaisyhtye tuntuu taantuneen kolmetoista tusinassa -kastiin. Diskanttista soundimaailmaakin on siivottu latteampaan suuntaan, ja vaikka haikeiden sävelten määrä on kasvanut, niistäkään ei ole syventämään tai viilentämään ilmapiiriä riittävästi.
Levyn ainut valopilkku on sen hidastempoisin ja pisin kappale Memla, ja sekin on selkeä tribuutti Burzumille riffi- ja kosketinmelodialainauksia sekä valittavaa rääkymistä myöten.
”Rima pysyy paikallaan, kun riman alittaa”, lauloi Juice Leskinen aikoinaan, ja nyt kävi näin.