Konnevesi on sekä kunta että järvi Keski-Suomessa. Keitele taas on paitsi konneveteläisen Excalionin kuudennen albumin suomalaiskansalliseen sävelkulkuun perustuva, soolopitoisuudeltaan varsin rikas introkappale myös järvi, jonka yhdistää Konneveteen Neiturin kanava.
Once Upon a Time puolestaan on tuo kuudes albumi. Sillä jatkuu sama peruslaadukkaan melodisen power- ja heavy metalin kinttupolku, jota yhtye on tallannut nykyisen laulajansa, enemmän kuin asiallisen Marcus Långin johdolla vuodesta 2015.
Nyt Excalionin polveileva polku vie ajoittain entistä progressiivisempiin metsiin ja toisinaan taas teollisemmin säksättäviin konepajoihin. Biisien muuttunut muotokieli ja dynamiikka ei kuitenkaan syö kappaleiden kertsimelodioiden tehoja vaan nostaa ne entistä selkeämmin esille.
En ole aivan varma, pidänkö venkoilevammasta nyky-Excalionista yhtä paljon kuin bändin aikaisemmasta, suoraviivaisemmin helloweeniaanis-stratovariaanisesta versiosta, johon olin ehtinyt jo hieman kiintyä. Hieman homma joissain säkkärimelodioissa pykii, mutta eipähän ole ainakaan ennalta-arvattavaa. Ja parhaimmillaanhan Excalionin musiikki on hyvinkin komeaa voimailua!