Komeilla melodioilla ja mainioilla puhtailla lauluilla koristeltua tykitystä – arviossa Istapp

Julkaistu Infernossa 4/2019.

Istapp
The Insidious Star
Trollzorn

Kylmyydestä ja pimeydestä kappaleidensa teemat kahmiva Istapp on ehtinyt tehdä kaksi kokopitkää (joista ensimmäisen suurelle Metal Bladelle) herättämättä sen kummempaa huomiota, eivätkä portit suurmenestykseen taida aueta kolmannellakaan albumilla.

Kirpeillä kitaramelodioilla maustettua black metalia soittava Istapp kuulostaa hyvin skandinaaviselta, eritoten ruotsalaiselta. Eeppiset kappaleet viittaavat paitsi Dissectioniin ja Mörk Gryningin alkuvuosien tuotoksiin myös Vintersorgiin, ja on huomattavaa, että Istapp ei jää sävellyksellisesti juurikaan jälkeen verrokeistaan.

Sekä ruotsiksi, englanniksi että saksaksi lauletun levyn sanoitukset vaikuttavat olevan melkoista tuubaa, mikä aiheuttaa vaivaantunutta kiemurtelua jo Eternal Winter -avauskappaleen kohdalla. Hyytävistä talvista messuaminen on tietysti yksi musiikkityylin suurimmista kliseistä, mutta korviin raikuvat sanoitukset tuntuvat tämän albumin kohdalla jostain syystä erityisen häiritseviltä. Joku saattaisi napauttaa myös yhtyeen nimestä, joka tarkoittaa jääpuikkoa, mutta menköön nyt.

The Insidious Star on komeilla melodioilla ja mainioilla puhtailla lauluilla koristeltua tykitystä, jonka olettaisi uppoavan laajaan kohdeyleisöön. Kunhan Istapp saisi korjailtua sanoituksissaan esiintyviä köpöyksiä, se voisi olla hyvinkin varteenotettava bändi.