Ruotsista tuleva melodinen hard rock -yhtye on kuin Great White, Ozzy Osbourne ja H.E.A.T samassa pirtelössä. Toimiva sekamelska kasaripoprockia, jossa kumarretaan suurien kertosäkeiden ja pikkuhousuja kastelevien melodioiden suuntaan.
Albumin tuotantojoukoissa on häärinyt kovia nimiä, kuten Ozzyn ja Megadethin kanssa yhteistyötä tehnyt Max Norman sekä Soilworkin masteroija Thomas Johansson. Miesten jälki kuuluu, sillä sen kertosäkeissä on tunnistettavaa tuplausta ja rouhivaa huiluäänikitaraa. Ideoita on selvästi otettu niin Zakk Wyldelta kuin itse Pimeyden prinssiltäkin.
Bändillä on kuitenkin omaleimainen soundimaailma. Se kuulostaa kasarilta, mutta tuoreesti siltä, ja siinä on vivahteita pörisevien nykymetallibändien äänitarjonnasta. Jokin pieni punainen lanka albumilta kuitenkin puuttuu. Levyllä on useita hyviä, ellei lähes loistavia kappaleita, jotka paistavat tasapaksun jöötin seasta kulovalkean lailla, mutta silti kuunteluelämys jää hieman ontoksi – tässäkö tämä oli?
Perfect Storm on hieman keskivertoa parempi rocklätty, joka kompastelee liialliseen soundiähkyyn ja sekalaiseen äänimaalailuun. Joskus vähemmän vain olisi enemmän.