Kompastuu omaleimaisuuden puutteeseen – arviossa Manimal

Julkaistu Infernossa 9/2021.

MANIMAL
Armageddon
AFM

Ainoa Manimal-nimeä hirveämpi asia on, että sen nimisiä bändejä on maailmassa peräti kaksi. Tämä power metalia tykittävä ruotsalaisporukka on ollut pystyssä jo 21 vuotta, mutta huomio on jäänyt kovin vähäiseksi. Mistähän tuo johtuisi?

Musiikillisesti yhtye muistuttaa Judas Priestin ja Primal Fearin äpärälasta. Jos en tietäisi paremmin, voisin kuvitella Armageddonin helposti jälkimmäisen uudeksi albumiksi. Vaikka pastissimaisuus häiritsee, levyllä on muutama oikein mukavasti tamppaava ralli.

Etenkin alkupään biiseissä on mieleenpainuvia kertosäkeitä ja teräviä, joskin lainattuja riffejä. Vajaa kolmevarttinen kattaa kymmenen biisiä melodista heviä, joka on ihan kuunneltavaa, mutta yksittäisiä vetoja lukuun ottamatta kovin sielutonta.

Omaperäisyyden puute onkin selkeästi bändin suurin kompastuskivi. Jään kaipaamaan ihan mitä tahansa, mikä osoittaisi ryhmän kykenevän seisomaan omilla jaloillaan. Valitettavasti kaikki omaleimaisuuden rippeet on käytetty hillittömiä promokuvia ottaessa.

Vaikutteita saa ja pitää hyödyntää, mutta nyt mennään aivan liian tarkasti oppikirjaa seuraten. Jos copy/paste-meininki ei haittaa, ei muuta kuin levy pyörimään.

Lisää luettavaa