Korkealentoista sekopäisyyttä – arviossa Dynazty

Julkaistu Infernossa 7/2022.

18.10.2022
DYNAZTY
Final Advent
AFM

Pomppuhevi tai euroviisumetalli ovat ehkä parhaita termejä kuvailemaan ruotsalaista Dynaztya. Heavy- ja power-vaikutteinen hard rock on rutattu niin muoviseen olemukseen, että siitä on vaikea löytää juuri mitään aitoa.

Meno on vähintään yhtä korkealentoista kuin Amaranthella, josta laulaja Nils Molin tunnetaan paremmin. Aina kun luulee, ettei touhu voi mennä enää sekopäisemmäksi, seuraavaan kappaleeseen on pistetty kahta kauheammat modulaatiot. Löytyypä levyltä jopa pari yllätystä. En todellakaan odottanut kuulevani esimerkiksi folkhenkistä haitariosuutta.

Tällaisella poppihevillä on oma kuulijakuntansa, johon levy uppoaa varmasti vähintään yhtä lujaa kuin seitsemän aiempaa. Sinänsä kaikki onkin tehty täysin oikein ja jokainen elementti hiottu viimeisen päälle, onhan yhtye kieltämättä lajinsa parhaita.

Suurin ongelma on sävellyksissä, joissa on aika ajoin jotain liian tuttua. Paha sanoa, onko Led Zeppelinin Kashmirilta kuulostava avausriffi räikeä kopio vai tributointiyritys. Oikeastaan kaikki muu jää kuulijan päätettäväksi. Allekirjoittanut ei luukuttaisi tätä siirappia tuntikaupalla, mutta kerta-annoksena se on jopa viihdyttävää.

Lisää luettavaa