Jonne
Jonne
Playground
Korpiklaanista tutun Jonne Järvelän ensimmäinen soololevy tuo mukanaan miellyttävän yllätyksen: se on hyvä. Toinen yllätys on, että levy ei sisällä hevimusiikkia. Näin onkin parempi, sillä nyt geneerinen särökitarariffittely ei ole pilaamassa kuuntelunautintoa.
Siinä missä Korpiklaanista muodostui näissä korvissa hyvin nopeasti yhden tempun hevonen, Jonnen musiikki on paljon seikkailullisempaa ja monipuolisempaa.
Myös soittajakaarti on monipuolinen. Laulupuolen elävöittäjiin kuuluvat muiden muassa Natalie Koskinen (Shape of Despair), kanadalainen Mi’kmaq ja Wabanaki-sukujuurta oleva laulaja-lauluntekijä Yovan Nagwetch, joka vastaa myös huiluista ja perkussioista. Yksi keskeisimmistä musiikillisista elementeistä on Tero Hyväluoman viulu, joka kutoo usein kappaleiden teemat yhteen kuljettaen niitä johdonmukaisesti eteenpäin. Santeri Kallion (Amorphis) kapakkajazzvivahteitakin omaava pianotyöskentely tuo albumille omanlaistaan viehättävyyttä, eikä Toni Perttulan haitarityöskentelyäkään ole syytä väheksyä.
Jonnen ensituotos on rikas ja eheä kokonaisuus, jonka kontekstissa populaarimuotoon asetellut kansanmusiikki- ja etnoaihiot eivät kuulosta lainkaan korneilta tai pastissinomaisilta. Osansa tässä saattaa olla myös Korpiklaanin kanssa työskentelevän Tuomas Keskimäen sanoituksilla, joista löytyy niin synkkyyttä, hurmosta kuin melankoliaakin.
Meno on kautta linjan tasaisen laadukasta, vaikka muutamat esitykset erottuvatkin edukseen. Ken söi lapsen lattialta -kappaleen hirtehinen poljento tempaa mukaansa lähes välittömästi ja sen koukuttava kertosäe on yksi parhaimmista levyllä. Mietteliäs ja unenomainen Metsään on iäksi mieli on kaunis ja hypnoottinen teos, jota Nagwetchin joiut tehostavat. Tenhimäisen tummaa auraa hehkuva Kuku käki tekee myös raskaalla pauhullaan lähtemättömän vaikutuksen.
Tämä on taitavasti punottu pärekori, joka sisältää paljon muutakin kuin pelkät kuoret. Pitkospuilla päällystetty polku johdattaa matkalle, joka on kiehtova ja monipolvinen.
Oman materiaalin lisäksi täkynä tarjoillaan Styx-hitti Boat on the River eli Joki, jonka kotimaisen käännöksen teki alun perin tutuksi Riki Sorsa, ja Paul Simonin The Boxer, joka ei sekään ole hullumpi, vaikka artistin englannin lausuminen onkin melko eksoottista.