Demonos Sovan kipparoima joukkio jaksaa jyskyttää. Maailmassa on tuskin montaa ihmistä, jotka odottavat yhtyeen uusia levyjä enää kuola valuen, mutta se ei hidasta Barathrumia ja yhtyeen kymmenes albumi on todellisuutta.
Überkill sisältää juuri sitä mitä bändiltä saattaa odottaa eli bassovetoista ja paikoin doomin raskaudella kulkevaa black metalia. Touhussa on myös uudenlaista otetta, sillä levyn materiaali on yhtä kappaletta lukuun ottamatta Sielunvihollisessakin vaikuttavan Ruttokielen käsialaa. Kitaristi tuo bändin sävellyksiin selkeää eloa.
Pidän tiettyjä Barathrumin tuotoksia suuressa arvossa, mutta totta puhuen viimeisimmät levynsä eivät ole soineet ”pakkoa enempää”. Überkill edustaa ensimietinnöissä samaa osastoa, mutta on lopulta koruttomuudessaan yhtyeen tarttuvinta ja kukaties parastakin kamaa pitkään aikaan. Huippulaadusta ei voi kuitenkaan puhua.
Barathrumin uusin on luontevaa jatketta sen levyjen putkeen. Sitä ei tulla muistelemaan black metal -klassikkona, mutta kyseessä tuntuu olevan tekijöilleen tärkeä kiekko. Ja onhan pitkälti yli 30-vuotinen ura kunnioitettava saavutus.