Kapselilelu edustaa Kari Buranan eli Simo Saarisen soolotuotantoa melkeinpä totaalisessa mielessä. Muutamaan kappaleeseen on saatu jeesiä sanoitusten, laulun tai basson parissa, mutta muuten kaikki soittimet ja tuotanto on omaa työtä. Homma hoituu hyvin, sillä yksin touhuaminen ei kuulu lopputuloksessa.
Albumi, joka on julkaistu erikoistouhun mukaisesti kasettina, diginä ja minidiskinä, on aika kotikutoista ja hämmentävää kuultavaa. Mistään sekoilusta tai outoilusta ei kuitenkaan ole kyse. Buranan lofi-menossa kuuluvat grunge ja indie pienen art- ja noise rock -sävytyksen kera.
Enimmäkseen mieleen tulee ensialbuminsa aikainen Sydän, Sydän. Melodioissa on aimo annos kieroa tarttuvuutta, ja surisevan elastinen ilmiasu tuo ajatuksiin myös My Bloody Valentinen. Mainituista Burana kuitenkin eroaa pääsääntöisesti varsin etukenoisella ja reippaalla tahdituksella.
Kapselilelu on sävellyksellisesti aika hieno tuotos, eikä siitä välity ollenkaan sellainen nihilismi kuin saate antaa ymmärtää. Toki huolitellumpi tuotanto toisi lisää lähestyttävyyttä, mutta samalla se veisi muassaan oleellista repaleisuutta.