Viime vuosina on saanut iloita Prongin puolesta, sillä bändin kankeasti alkanut toinen tuleminen on tarjonnut jo useamman albumin erittäin kovatasoista vaihtoehtometallijytinää. Musa on hyvää myös nyt, joskaan ei niin totaalisen riemukasta kuin muutamalla edellislevyllä.
Levy käynnistyy topakan metallisilla otteilla ja jatkaa samaan tapaan varsin pitkään. Vasta puolivälin jälkeen alkaa löytyä sitä sävykkyyttä, joka on tehnyt Prongista uniikin ilmiön. Kaikuja Killing Jokesta toki kuuluu, mutta bändi löysi itsensä alkujaankin vasta yhdistäessään hardcoreensa taiteellisemman post-punkin ja jyräävämmän metallin.
Pääheppu Tommy Victor on hyvässä terässä niin riffien kuin laulujenkin parissa. Alkupuoliskon laulu on tosin miltei tyystin komentavaa ärinää, ja niin pätevää runttausta kuin bändi tarjoaakin, orastavalta puutumiselta ei voi välttyä. Hiottu tuotanto potkii, ja tarkasti huolitellussa kokonaisuudessa on mukava kuulla rehevästi leiskuvaa rumpalointia!
Levyn loppupuolella on monipuolisempia ja samalla loistavia ralleja. Kieron maaninen Obeisance, tarttuvan melodinen Disconnected ja energinen Back yltävät legendamateriaalin tasolle.