Kulutusta kestävää kikkametallia – arviossa Standing Ovation

Levyarvio julkaistu Infernossa 1/2016.

Standing Ovation
Gravity Beats Nuclear

Inverse
4_kirvesta

Kotoisen Standing Ovationin kakkosella soi raikas ja monipuoliseksi valettu progressiivinen metalli.

Gravity Beats Nuclear ottaa heti kättelyssä suhteellisen helpon niskalenkin etenkin kertosäeorientoituneesta kuulijasta. Intron jälkeinen biisikolmikko Permafrost–Killer, Iron–Hellbillies on pitkäsoiton helpoimmin omaksuttavaa, kestoltaan maltillista ja runsasmelodista kudelmaa. Biisit alustavat tulevia massiiveja, Fool’s Paradea ja Lifelinea, joilla kuusikko pääsee näyttämään täydeltä mitalta niin soitannollisia kuin sävellyksiä avujaan.

Albumin suurimmat ansiot kuuluvat taitaville melodiaviritelmille ja lukuisille pienille mutta teräville yksityiskohdille. Levy luovii onnistuneesti moninaisten tunnetilojen välimaastossa luoden yhdeksän biisin mitalle mukavasti kontrastia. Hyvin kierrätetyt vaikutemaneerit saavat Standing Ovationin kuulostamaan kaikessa taiteellisuudessaan samaan aikaan niin Savatagelta, Dream Theateriltä kuin Spock’s Beardiltä.

Gravity Beats Nuclear vaatii useamman kierron avautuakseen, mutta kun työn jaksaa tehdä, vaiva palkitaan yltäkylläisen hienolla kattauksella kulutusta kestävää kikkametallia.