Kunnianhimon merkkejä on, mutta sisäiset voimasuhteet ovat vielä vinksallaan – arviossa Sermon

Julkaistu Infernossa 3/2019.

13.06.2019
Sermon
Birth of the Marvellous
Prosthetic

Tämä brittitulokas on päättänyt jäädä koostumukseltaan anonyymiyden verhon taa, kenties musiikkiinsa pesiytynyttä mystisyyttä korostaakseen. Jo vuonna 2017 valmistunut ensituotos Birth of the Marvellous on lähinnä moderniksi progeksi luokiteltavissa oleva teemalevy, joka tähtää ihmiskuntaa jakavien uskonoppien yhteensaattamiseen.

Avausbiisi The Descendin riffi ei ole kummoinen, mutta se kiemurtelee korvienväliin vastaansanomattomasti. Myös The Drift ja Chasm omaavat miellyttäviä melodianpätkiä. Yhtään kokonaisvaltaista onnistumista nimikkeiden alta ei kuitenkaan paljastu.

Vaikka albumilla on tunnelmanluonnin saralla hetkensä, sovitukset ovat kaksijakoisia: mellotron tuo lisäarvoa, mutta välillä rummut luottavat liikaa tomien taputteluun hämmentävästi huippukohtia jarruttaen. Lisäksi inspiraation puute on akuutti. Paitsi että materiaali on laadultaan keskimäärin heiveröistä, alun hieman häiritsevät Katatonia-kaiut ovat pientä loppupuolella ilmenevään Toolin kanavoimiseen nähden. Aivan levyn viime minuuteilla kierrätetään vielä The Descendin ideoita, mikä vain vesittää niiden kiehtovuuden suomatta sitä temaattisesti hienoa loppuvaikutelmaa, jota on selvästi haettu.

Sermonissa on kunnianhimon merkkejä, mutta sen sisäiset voimasuhteet ovat vielä vinksallaan. Projektilla on taskussaan liuta temppuja riivatuista riffeistä täyteen pysähtyneisyyteen ja toivonjulistuksiin asti, mutta kappaleissa jämähdetään liian usein jonnekin ääripäiden välille. Häpeilemätön vastakohtien vuorottelu voisi toimia tehokkaammin, mutta aivan ensin kehotan pohtimaan, mistä löytää oma ilme ja siten myös terävämpi sävelkynä.

Lisää luettavaa