Kuulostaa odotettua paremmalta – arviossa In Flamesin uudelleenjulkaisu

Julkaistu Infernossa 7/2020.

In Flames
Clayman – 20th Anniversary Edition
Nuclear Blast

Tasan 20 vuotta sitten julkaistu Clayman edustaa itselleni uutta In Flamesiä, vaikka todellisuudessa bändillä oli tässä vaiheessa takana ”vasta” kymmenen vuotta uraa.

Clayman on kenties In Flamesin merkittävin levy, sillä se tuntuu syösseen yhtyeen kunnolla suuremman yleisön tietoisuuteen. Pinball Mapin ja Only for the Weakin kaltaiset kappaleet alkoivat soida tavallisten kuluttajien stereoissa ja keikoilla ramppasi porukkaa entistä enemmän – ikään kuin kaksi vuotta myöhemmin julkaistun Reroute to Remainin täysosumaa ennakoiden.

Remasteroitu Clayman kuulostaa odotettua paremmalta. Sen biiseissä on paikoin jopa arvaamatonta vetovoimaa, ja aiemmin mainitut, vuosia sitten puhkikulutetut kappaleetkin uppoavat keskushermostoon täysin vaivatta. Samaan aikaan esiin nousee yllättäen nimikkobiisin kaltaisia huippuvetoja, jotka pakottavat kyseenalaistamaan oman muistin luotettavuuden: oliko levyllä muka näinkin menevä biisi?

Clayman muistuttaa, että uransa kultakautta vuosituhannen taitteessa elänyt In Flames oli melodisesti nerokas bändi, jonka tekemisestä paistoi aito into, halu ja uskallus tehdä omaa juttua. Matka tämän päivän leipääntyneeseen stadionrocksoundiin tuntuu ikuisuudelta, ja homma saa vieläkin makaaberimmat kehykset bändin läpsytellessä levyn lopussa uusiksi neljä Claymanin kappaletta. Alkuperäisilläkin olisi pärjännyt.