Kuuluu vuoden kiinnostavimpien ensilevytysten joukkoon – arviossa Mastord

Julkaistu Infernossa 3/2019.

Mastord
Trail of Consequence
Inverse

Pitkäsoittodebytantti Mastord ei tee poikkeusta sääntöön, jonka mukaan Suomessa väännetään verraten vähäiseen yhtye- tai julkaisumäärään määrään nähden vähintäänkin hyvää progemetallia.

Kotkalaisnelikon uudella viisiraitaisella asioita lähestytään runsauden näkökulmasta. Levyn jokainen biisi on massiivinen ja kokonaisvaltainen teos, jonka äärellä riittää punnittavaa, makusteltavaa ja ihmeteltävää. Vahvasti tarinalliset lyriikat vain alleviivaavat kappaleiden kiehtovuutta. Soiton ja tuotannonkaan laadusta homma ei jää kiinni. 

Mastordin taustalta löytyy ”Karhulan mafian” kokoonpanoja Total Devastationistä Kaihoroon ja Manitouhun, ja on hienoa huomata, että viimeksi mainitussa vaikuttaneen Markku Pihlajan laulukunto on jonkinmoisen tauon jälkeenkin varsin toimiva.

Musiikillisesti ja soundien puolesta Trail of Consequence astelee pääosin vuosituhannen taitteen Dream Theaterin poluilla, eikä siinä mitään, tuolloinhan genresuuruus teki useamman levyn verran kovaa jälkeä. Trail of Consequence ei ehkä pärjää niiden koukuille, mutta korkealle kurottava tyylitaju ja laatutietoisuus kantavat Mastordin avausta koko sen mitan.

Miinuksista puhuttaessa albumin aavistuksen laiska yleisilme jättää kaipuun johonkin hiukan räväkämpään. Toisaalta pienet mausteet muutamista ärjylauluista paikoittaisiin bluesfiiliksiin ja hard rock -haikuihin rikastavat kokemusta.

Joka tapauksessa on selvää, että Trail of Consequence kuuluu vuoden 2019 kiinnostavimpien ensilevytysten joukkoon.