”Blessed are those who sleep the eternal sleep”, tojottaa teksti takakannessa. Siitä voi jo vähän hölmömpikin päätellä, millä mielellä Rottendawnin esikoisalbumilla ollaan. Ja kyyti on tosiaan jääkylmää.
Kotimaisen metallin kokeneista ammattilaisista koostuva bändi tulee porstuaan isolla äänellä. Occultin soundi on ruuvattu kireäksi, dynaamiseksi ja vähän hemmetin tiiviiksi äänimassaksi, jonka päällä Unholysta tutun Pasi Äijön kokonaisvaltainen mörinä hautaa alleen mahdolliset vastaväitteet.
Rottendawn louhii vanhan death doomin hengessä, joten eteerisiä välikkeitä, akustista näppäilyä ja melodista tarttuvuutta on nyt turha odottaa. Silti albumi on pintapuolista kuulokuvaansa huomattavasti monipuolisempi.
Burn ’til Burialissa möyrintä katkeaa kingstonwallmaiseen sooloiluun, joka ottaa paikkansa yllättävän hyvin. Ode to Pjotr on avoin kunnianosoitus Type O Negativelle. Et voi taas kuollakaan vaihtaa kielen niin, että nelikko kaivautuu avoimessa haudassaan taas muutaman metrin syvemmälle.
Helppoja ratkaisuja ei ole luvassa, joten Occultiin perehtymiseen kannattaa varata aikaa ja oikea mielentila. Jos kärsivällisyys on sinunkin mielestäsi hyve ja esimerkiksi varhaisen My Dying Briden ja Unholyn kaltainen jylhä hurmos puhuttelee, tähän albumiin tuskin pettyy.