Laajentaa kokonaisuutta hevimpään suuntaan – arviossa Zombi

Julkaistu Infernossa 6/2020.

21.10.2020
Zombi
2020
Relapse

Koko 2000-luvun operoinut pittsburghilaisduo on osoittautunut suorastaan erinomaiseksi yhtyeeksi. Ensimmäinen siltä kuulemani tuotos Spirit Animal (2009) vakuutti iskevällä syntikkarockillaan syvästi, ja fanitus on pysynyt tiukkana siitä asti, albumista toiseen.

Vaikka metalli on ollut bändin ilmaisussa vain alaviite, pulputtelun ja ujelluksen seasta on aina löytynyt iskevyyttä ja topakkuutta. Rumpali Anthony Paterran työskentely on, kuten aina, svengaavaa ja napakkaa. Nyt Steve Mooren kitara ja basso nousevat monin paikoin aiempaa selkeämmin esille. Useammalla kappaleella meno on riffivetoisempaa, ja bändi kuulostaa jopa verrattain raskaalta. Tähän suuntaan viittasi jo edellislevy Shape Shift (2015), mutta 2020:lla yhtye laajentaa kokonaisuutta hevimpään suuntaan, vieläpä ehdottoman tyylikkäällä tavalla.

Zombin otteissa kaikuu menneisyys aina 1970-luvun leffapsykestä 1980-luvun synarockiin ja 1990-luvun indie-elektrohämyilyyn. Olipa kuulijan mielessä sitten Jarre, Goblin tai Jan Hammer, Zombi kytkeytyy vaivatta samaan jatkumoon, mutta pitäytyy kuitenkin omillaan.

Tavanomaisesta synthwavehommasta Zombi erottuu pontevammin mäiskivänä, Goblin-tributoinnista taas iskevämpänä ja selväpiirteisempänä. Yhtye on tehnyt hienoa jälkeä synteettisemminkin soidessaan, mutta astetta jämerämpi ilmaisu tuntuu toimivan vähintään yhtä hyvin. Loistava bändi, loistava levy.

Lisää luettavaa