Laulaja, jonka äänessä on munaa – arviossa Nils Patrik Johansson

Julkaistu Infernossa 3/2020.

Nils Patrik Johansson
The Great Conspiracy
Metalville

Muun muassa Wuthering Heightsin ja Sabatonista irtautuneen Civil Warin solistina tunnettu Nils Patrik Johansson on laulaja, jonka äänessä on munaa. Miehen tulkinta on persoonallista, vahvaa ja samalla myös sen verran erikoista, että karsastajiakin varmasti löytyy.

Toisella soololevyllään ukko tekee mitä parhaiten osaa. Voimalla ja vakaumuksella päästelty melodinen heavy/power täyttää konseptilevyn Olof Palmen murhasta, ja tapahtuman merkeissä sävelletty musiikki soi yllättävänkin raskaasti. Morgana Lefayltä kuulostava tuhdimpi riffittely kohtaa eurohenkisemmän voimailun, ja mausteeksi on heitetty rehdisti ysärille kurottavia koskettimia.

Parilla ensimmäisellä kuuntelulla rymistely kuulostaa kuitenkin jopa tylsältä. Että näin turvallista ja tuttua tuplabassarilaukkaako tässä pitäisi sietää? The Great Conspiracy ei ole likimainkaan yhtä haastava ja eeppinen kuin Wuthering Heights parhaimmillaan. Toisaalta levyn musiikki ei ole myöskään aivan yhtä iskevää ja helposti sulavaa kuin Civil Warin täsmäheavy.

Soundi ja tyyli on paljas ja koruton. Se ei sisällä mitään piilotettua tai tulkinnanvaraista. Kunhan tästä pääsee ylitse, levyn hillitöntä koukkutsunamia alkaa vähitellen arvostaa. Kappalerakenteet eivät seuraa kuluneimpia linjoja, ja dynamiikkaa löytyy power metaliksi reilusti. Jopa niin reilusti, että Abba-henkistä poprallattelua hakeva Killer without a Gun herättää lähinnä raivoa. Se jää kuitenkin levyn ainoaksi selkeäksi epäonnistumiseksi.