Norjalainen Jørn Lande on on ehtinyt laulaa kymmenissä bändeissä ja projekteissa entisten Helloween-ukkojen Masterplanistä aina levy levyltä jatkuvaan pestiin metalliooppera Avantasiassa.
Olen nähnyt ukon lavalla lukuisia kertoja. Tiedän, että hän on valtava Dio-fani, joka tykkää korpeista ja coverien esittämisestä. Hän on pyrkinyt maansa euroviisuedustajaksi ja tehnyt peräti viisitoista sooloalbumia. Silti en tiedä yhtään, kuka Jørn on.
Lukuisia meriittejä ei olisi varmasti kertynyt, ellei irvistelevä harmaaveikko olisi kova kaveri laulamaan. Tällä levyllä miehen käheä raspiääni maalaa tarinoita yllättävän monipuolisesta aiheiden kirjosta. On Lontoon tyhjiä katuja, fantasiateemoja ja rock’n’roll-unelmaa.
Musiikillisesti kappaleet ovat sekoitus AOR-pehmoilua, hard rockia ja Deep Purplen ja Rainbow’n suuntaan kumartavaa vanhan liiton rockia. Laulu on pinnassa, ja näiden biisien perusteella Jørn vaikuttaa ennen kaikkea tarinankertojalta – onhan lyriikkakin valtaosin miehen käsialaa.
Albumi on leppoisaa mutta kasvotonta heviä. Kukaan ei huomaisi, vaikka näitä biisejä laulaisi joku muu, eikä tämäkään teos vastaa kysymykseen, kuka Jørn on.