Musiikillinen kokeellisuus on joskus vaarallista. Melankolis-melodisesta progedoomistaan tunnettu Oceans of Slumber otti edellisellä Starlight & Ash -albumillaan (2022) rohkean askeleen rankomalla musiikistaan ylimääräiset metallikoukerot ja toimittamalla riisutun goottilaista syvän ja ahdistavan etelän murjotusrockia. Siitähän heidän progeen keskittynyt levylafkansa säikähti ja purki sopimuksen teksasilaisyhtyeen kanssa. Bändi vastaa palaamalla tutuille vesilleen.
Dobber Beverlyn sävelmät polveilevat ja vellovat taas synkillä aalloilla. Kaikuisat osuudet vuorottelevat brutaalien progeryöpytysten kanssa, ja levottomilla laineilla ihmeen levollisesti keinuvaa lauttaa kipparoi soul- ja gospelklanginen Cammie Gilbert, joka laulaa jokaisen fraasin kuin hänen henkensä riippuisi siitä.
Gilbert voisi laulaa minulle vaikka puhelinluetteloa, ja kelpuuttaisin sen taiteeksi. Mukana koriseva miesääni puolestaan ei vieläkään tuo biiseihin kuin häiriöitä eivätkä blästitkään aina palvele biisien kuunneltavuutta, mutta nekin kuuluvat kaavaan. Edellislevyn tunnelmista muistuttaa enää kohtalaisen hurja versio Wicked Gamestä.