Levyn päättyessä sen on pistänyt soimaan uudestaan ennen kuin koko asiaa on kerinnyt edes ajatella – arviossa Idle Hands

Julkaistu Infernossa 4/2019.

10.07.2019
Idle Hands
Mana
Eisenwald

Jenkkibändi Idle Hands ei olisi voinut saada uralleen parempaa starttia kuin viime vuoden lopussa julkaistu viiden biisin minari Don’t Waste Your Time. Esitin sitä arvioidessani epäilyksen, voiko tulevaksi ilmoitettu täyspitkä vastata kertaheitolla korkeuksiin kohonneisiin odotuksiin. Manan ensikuuntelua pitikin lykätä tovi, osin mahdollisen pettymyksen pelosta, mutta pääasiassa siksi, että mielentila sen vastaanottamiseen olisi oikeanlainen.

Huoleni olivat turhia, sillä albumi on juuri niin hyvä kuin toivoinkin sen olevan.

Moni asia ei ole muuttunut suuremmin, ja silti juuri pienet muutokset ovat vieneet yhtyettä eteenpäin ja syventäneet sen ilmaisuvoimaa entisestään. Idle Hands on edelleen pitkälti vanhan koulukunnan heavy metalista ammentava melodinen yhtye, jossa kuuluu tyylikkään salakavalalla tavalla vaikutteita gootti- ja vaihtoehtorockista. Yhtyeen kiehtovuus piileekin pitkälti siinä, että se on hyvin hankalasti määriteltävissä. Mikään mainituista genreistä ei dominoi toista, tai ole edes ilmiselvästi bongattavissa. Jo edellisessä arviossa kehumani Gabriel Francon ääni taipuu tukemaan tätä mikstuuraa todella hienosti.

Ep:tä vasten havaitut erot löytyvät metallipitoisuuden vähenemisestä ja sitä myötä keventyneestä yleissoundista. Vaan koska haikeus on yhä edelleen vahvasti läsnä, lopputulos on kaikkea muuta kuin lussu. On jännää huomata, kuinka kolmen neljän minuutin mitoissa pysyttelevät perusrokkaukset tuntuvat samaan aikaan sekä lyhyenlänniltä että juuri oikean mittaisilta. Joka kuuntelukerran jälkeen huomaa ihmettelevänsä ”joko tämäkin biisi jo loppui”, ja levyn päättyessä sen on pistänyt soimaan uudestaan ennen kuin koko asiaa on kerinnyt edes ajatella.

Manalta olisi aivan hyvin voinut jättää pois jo ep:ltä löytyneen yhtyeen metallisimman ja vauhdikkaimman Blade and the Will -biisin, vaikka istuuhan heavyanthem albumikokonaisuuteenkin saumattomasti. Manan entistä monimuotoisempi tyyli sopii yhtyeelle paremmin kuin hyvin ja vain alleviivaa sen taitoa ja vahvaa näkemystä. Edes taivasraja ei näemmä ole Idle Handsille mikään ongelma.

Lisää luettavaa