Linkin Parkin tuhti sukulainen – arviossa Papa Roach

Levyarvio julkaistu Infernossa 3/2015.

Papa Roach
F.E.A.R.

Eleven Seven
3_kirvesta

Jenkkiläisen nu-metalin toiseen aaltoon sijoittuva Papa Roach aiheuttaa allekirjoittaneelle hämäriä muistikuvia 2000-luvun alusta, jolloin kappaleet kuten Between Angels & Insects ja Getting Away with Murder pyörivät tiuhaan radiossa. Siihenpä tietoni oikeastaan jäävätkin.

F.E.A.R. on yhtyeen kahdeksas pitkäsoitto, ja sen merkittävin muutos on rap-elementtien puuttuminen. Papa Roach on keskittynyt tuottamaan modernia, semiraskasta amerikkalaista rockia, joka on jossain määrin sukua Linkin Parkille.

Muun muassa Ozzy Osbournen, Slashin ja Five Finger Death Punchin kanssa työskennellyt Kane Churko on tuottanut levylle tuhdin äänimaiseman, joka takaa levyn maistumisen jo pelkästään ääniteknisessä mielessä. Kappaleissa on myös juuri oikea määrä tarttuvuutta, vaikka raskauden ja ilmavamman ilmaisun välinen tasapaino ei olekaan aina niin optimaalinen. Vaikkapa siinä mielessä kuin Deftonesilla.

F.E.A.R. on varsin yllätyksetön levy, mutta taitavasti tuotettu kokonaisuus, joka soljuu mukavasti ja jättää jopa muistikuvia. Papa Roachin kaltainen moderni jenkkirock ei ole allekirjoittaneelle sitä ihanteellisinta genreä, mutta tälläkin musiikilla on funktionsa. Jos haluaa rentoutua aivot narikassa, tämä menee helposti taustalla. Joskus tätäkin tarvitaan.