Tasoonsa nähden yllättävän vähälle suosiolle jäänyt yhtye kulkee viidennellä levyllään tutuilla linjoilla, jopa niin tutuilla, että albumin luulisi kuulleen jo useamman kerran aiemminkin saman yhtyeen esittämänä.
Loch Vostok on ehkä helpoiten määriteltävissä Communicin, Nevermoren ja Scar Symmetryn sekoitukseksi. Lauluissa luotetaan enimmäkseen korkeaan kiekumiseen, jonka ohessa murahdellaan uhkaavasti. Levyn äänimaailma on luonnollisesti ahdettu täyteen kaikkea mahdollista tukevan soundin mahdollistamiseksi, mutta tässä tapauksessa enemmän on valitettavasti vähemmän.
Käsillä on perushyvä levy hyvältä bändiltä, mutta mikäli haluaa tutustua yhtyeen todelliseen potentiaaliin, suosittelen ottamaan haltuun viimevuotisen Dystopium-kokopitkän, jolla Loch Vostokin visio on kaikkein selkeimmillään.