Parisen vuotta kasassa ollut Crial edustaa perinteisiin nojaavaa thrashiä ripauksella crossover-henkeä. Suoraviivaisen menevä, reipastempoinen ja aggressiivinen viiden biisin omakustannelevy ei pyytele anteeksi, vaan hoitaa uhoamisensa tiukkasävyisin ottein suomen kielellä. Maneerit ovat kohdillaan, eikä valitulta polulta poiketa. Hyvä niin, sillä juuri tämä on bändin ehdoton vahvuus.
Vaikka riffeissä on genrelle lojaalia otetta ja rehvakkaasti huudettu laulu tukee tätä vahvasti, biisinkirjoitustasolla bändi ei juuri loista. Tämä ei tarkoita huonoa levyä tai ankeaa esillepanoa, vaan yksinkertaisesti raakilemaista teosta. Toisin sanoen levy on luonteeltaan varsin demomainen.
Ongelmat eivät piile niinkään yksittäisissä riffeissä kuin sovituksissa. Raaka-aineet ovat hyvät, mutta lopputulema jättää nälkäisen olon. Jotain maagista, tarttuvaa ja kerrasta kanveesiin lyövää levystä puuttuu. Soundeiltaan kelvollinen tekele on joka tapauksessa osoitus piilevästä potentiaalista.