Mikäli oikeasti maaginen musiikki on lähellä sydäntäsi, nyt kannattaa olla tarkkana. Tämä vuonna 1994 perustettu italialainen kamariorkesteri soittaa sotaisaa dark- ja neofolkin, uusklassisen ja barokkimusiikin sekä post-punkin, retrosynailun ja uuden aallon sekoitusta.
Tunnelma on mystinen, ikään kuin joissain vanhoissa kauhuelokuvissa, mutta ei sellaisella hassun juustoisella tavalla – paitsi aina välillä. Kekseliäästi sävelletyn musiikin täydentää kolme jumalaista sopraanoa kumppaninaan kaksi miesääntä.
Camerata Mediolanensen biisit perustuvat saksalaisen fyysikon ja alkemistin Michael Maierin vuonna 1617 julkaistusta Atalanta Fugiens -embleemikirjasta löytyviin kuva-allegorioihin, runoihin ja partituureihin.
Levyn musiikkia on mahdoton kuvailla sanallisesti. Välillä mennään jossain Nina Hagenin tunnelmissa, toisinaan pimputellaan kuin Mozart konsanaan. Biiseissä on aina synkkä tunnelma. Ajattele vaikka Therionia ilman heviä.
Levy jatkaa antamistaan pitkään, ja huomaan löytäväni uusia yksityiskohtia jokaisella uudella soittokierroksella. Olen täysin tämän maagisen kamarimusiikin pauloissa. Auttakaa.