Norjalainen death ei ole koskaan kivunnut suosioon maan black metal -tarjonnan lailla. Se ei kuitenkaan estänyt vuonna 1998 perustettua Blood Red Thronea nousemasta suuren lafkan listoille.
Imperial Congregation on yhtyeen kymmenes levy 20 vuoteen. Mikä tärkeintä, julkaisu on piinkova veto bändiltä, joka on jäänyt turhankin usein isompien nimien jalkoihin.
Levyn biisikattaus on rautainen vaan ei ongelmaton. Ensimmäisenä levy vyöryttää perustason riffittelyä, jonka taustalla jyrisee lähinnä rumpukoneelta kuulostava perkussiopuoli. Ensivaikutelma on kädenlämpöinen eikä anna kovin hyvää käsitystä levyn parhaista arvoista.
Kun rumpusoundeihin tottuu ja levy etenee pidemmälle, sen tehokkuus avautuu kerros kerrokselta. Kappaleissa on sopiva yhdistelmä modernia kalmaa, morbidangelmäistä kimuranttisuutta ja maistuvia kitarasooloja.
Hiljalleen avautuva levy on täynnä maistuvaa kitarointia, pätevää örinälaulua ja herkullisia biisejä. Ennen kaikkea se on mahtavan raikas death metal -tapaus aikana, jona vanhan liiton kalman palvonta on kasvanut eräänlaiseksi mikrotrendiksi.