Ranskalainen Houle soittaa black metalia omalla kaavallaan, johon kuuluvat merelliset aiheet. Näillä teemoilla ei suinkaan tarkoiteta trooppisten kalojen ja korallien tutkimista, vaan mielikuviin nousevat kansikuvan mukaisesti rajuissa tyrskyissä seilaavat vanhanaikaiset laivat ja vesien armottomuus.
Houlen musiikki on lajityyppinsä melodista ja monipuolista laitaa. Laulajatar Adsagsona vaihtelee ääntään tulisen kärinän ja puhtaan ilmaisun välillä hienosti, ja musiikista välittyy kerronnallisuus, vaikka ranskasta ei juuri mitään ymmärtäisikään.
Albumi maalaa aika ajoin komeita tunnelmia. Dynamiikkaa löytyy tarvittavissa määrin, ja vaikka ilmaisu on black metaliksi kevyenlaista, kokonaisuus pelaa tällaisenaan. Bändiltä on turha odottaa mitään varsinaisen mullistavaa, mutta entuudestaan tuntemattomat musikantit tekevät kaiken hyvin.
Ciel Cendre et Misère Noire on ensilevyksi hyvä, paikoin jopa mainio teos. Mahtipontisuus ja melodisuus esittävät merkittävää osaa, mutta myös itse sävellyksissä on kaivattua nokkeluutta ja vetovoimaa. Uskallan ennustaa yhtyeelle teemoistaan huolimatta valoisaa tulevaisuutta.