Melko tylsää ja yllätyksetöntä äärimetallia – arviossa Demimonde

Arvio julkaistu Infernossa 6/2017.

Demimonde
Cygnus Odyssey
Metalgate

Vuonna 1996 perustettu Demimonde julkaisi yhden demon jälkeen debyyttinsä Mutant Starin (2000), joka on promosaatteen mukaan laajasti kehuttu legendaarinen mestariteos ja niittää mainetta yhä tänäkin päivänä. En osaa ottaa tähän kantaa, mutta vaistoni sanoo, että lausunnossa saattaa olla mukana hieman hubrista.

Yhtye vaipui debyytin jälkeen hiljaiseloon, kunnes palasi 16 vuoden tauon jälkeen ihmisten ilmoille uuden täyspitkän kanssa. Tänä vuonna laajempaan jakeluun saapunut levy sisältää konemausteilla varustettua äärimetallia, jossa on yhtymäkohtia uudempaan Dimmu Borgiriin ja The Kovenantiin.

Tšekkiläinen septetti valmistaa pääasiassa melko tylsää ja yllätyksetöntä äärimetallia, jonka ”kokeelliset” mausteet ovat vain pintakuorrutusta, eivät aidosti sävellyksiin integroituja elementtejä. Cygnus Odysseylta löytyy jotain mielenkiintoista yksittäisten riffien ja äänimaisemien tasolla, mutta kovin laihaksi kokonaissaldo jää. Ei aivan toivoton tapaus, mutta petrattavaa on paljon.