Gene Simmonsin ”löytämä” House of Lords on erinomaisuuteensa nähden rikollisen pienten piirien tuntema hard rock -yhtye. Vaikka yhtyeen jäsenet ja biisinkirjoittajat ovat vaihtuneet useaan kertaan ja taukoa pideltiin 1990-luvun loppupuoli, amerikkalaisbändi on onnistunut säilyttämään korkean tason vuoden 1988 debyyttilevystä lähtien.
Ainoan alkuperäisjäsenen, laulaja James Christianin johtama ryhmittymä julkaisee jälleen kerran materiaalia, jossa tanakka soitto ja tarttuvat melodiat sekä mennyt ja uusi vuosituhat yhdistyvät valloittavalla tavalla. Esimerkiksi voi ottaa levylle otsikon antaneen Full Tilt Overdriven, jossa jo kappaleen nimen toisteluun on saatu enemmän imua kuin monen verrokkibändin kokonaiseen biisiin.
House of Lords on tehnyt yhden kaikkien aikojen heviballadeista, vuoden 2013 Precious Metal -levyn nimibiisin. Nyt samaa kokeillaan Don’t Wanna Say Goodbye -hempeilyllä, mutta ihan samaan ei ylletä. Sinänsä hieno sävellys vesittyy alkuosan valjuilla konerummuilla, ja kun kunnon bändimeno alkaa, rytmiikkaa ei vieläkään päästetä suoraviivaiseksi.
No, kyseinen biisi on vain pieni kauneusvirhe muuten hienolla levyllä. Esimerkiksi heti perään kuultava, upeasti sykkivä Still Believe sopisi mukaan, jos Rocky-elokuvasta tehtäisiin visionäärinen uudelleenversiointi.