Meno on vilpittömästi sanoen karskia – arviossa Indian Nightmare

Arvio julkaistu Infernossa 6/2017.

Indian Nightmare
Taking Back the Land
Iron Shield

Tässäpä yhtye, jolle ei tee mieli ryhtyä sössöttämään, että onko uskottavuus nyt varmasti hallussa. Indian Nightmaren perustajahanut ovat kotoisin Meksikosta ja Indonesiasta, loppuporukka Italiasta ja Turkista. Tällä tietoa yhtye bunkkaa Berliinissä. Bändi kutsuu joukkojaan ”speed metal punkin heimoksi”, ja on helppo kuvitella tämä porukka manaamaan pirullisia loitsuja keikalle fanaattisen yleisön eteen.

Meno on vilpittömästi sanoen karskia. Tätä yhtyettä ei ole perustettu sen takia, että pätsirässi on muodikasta. Biisien nimissä kuten Fire Meets Metal, War-Metal-Punx tai Riders of Doom ei ole hiukkaakaan itseironiaa, vaan osuvasti Poison Snakeksi esittäytyvä solisti kuulostaa siltä kuin julistaisi sanomaansa oikeasti ryönäisestä kolosta, jossa yhdistyvät black metal, brutaalein kasarithrash ja punk. Venomia tai Sarcófagoa modernimpaa orkesteria tästä romurallista ei tule mieleen.

Pitkin hampain on silti myönnettävä, että kaiken ollessa just eikä melkein Taking Back the Land ei kuitenkaan mäjäytä turpaan siten kuin toivoin. Bändi syyllistyy näiden karkeloiden helmasyntiin eli paahtamaan vailla vaihteita. Tai no, on niitä kaksi: nopea tai keskitempoinen.

Vauhdin ollessa tapissa biisit leviävät käsiin monotoniseksi muusiksi, ja raskaampi jurnutus ilman fokusta on vain mälsää. En ole vaatimassa kivaa menoa ja tarttuvia rallatuksia, mutta biiseistä ei irtoa raakaa voimaa tai häikäilemätöntä tappamisen meininkiä. Tämä on sinänsä paradoksaalista, sillä sällien ulosanti ei kärsi moisista vaivoista. Erityisesti mainittu Myrkkykärmes on maanisessa kärinässään aikamoinen hahmo jo pelkän äänen perusteella.

Vakuuttavaa menoa, ehdottomasti. On vain vaikea kuvitella levylle optimaalista tarvetta, sillä taustalla tämä kaaos saa varmasti hermot pintaan, eikä biiseistä saa jäydettyä keskittyneemmässä kuuntelussa lihaa luiden ympäriltä. Sopivankokoisessa eli vähän liian ahtaassa keikkamestassa osaan kyllä kuvitella tämän ns. lähtevän.