Mitä tanskalaiset yrittävät syöttää minulle? – arviossa Pretty Maids

Julkaistu Infernossa 11/2019.

24.02.2020
Pretty Maids
Undress Your Madness
Frontiers

Tykkään Pretty Maidsistä aivan hemmetisti. Tai no, tykkäsin. Yhtyeen kolme ensimmäistä albumia ovat aivan mielettömän hienoja teoksia. Niiden jälkeen Ronnie Atkinsin kipparoima ryhmä on liukunut alati jyrkistyvää alamäkeä, jolle ei näy loppua ainakaan lähitulevaisuudessa.

Bändin edellinen levy, vuonna 2016 ilmestynyt Kingmaker, ei sekään ollut mikään uusi Red, Hot and Heavy, mutta ainakin sillä oli joitakin kuunneltavia biisejä. Vaan mitä tanskalaiset yrittävät syöttää minulle nyt? Undress Your Madness sisältää introineen 11 keskinkertaista, häpeilemättömästi popmusiikille flirttailevaa biisiä. Hädin tuskin voi enää puhua edes rokkibändistä.

Mitä tapahtui? Missä on vauhti ja vaarantunne? Kyse ei voi olla pelkästä aikuistumisesta ja vanhenemisesta. Yleensä niissä tapauksissa bändit hidastavat vauhtiaan, mutta Maids on kääntänyt koko tyylinsä aivan päälaelleen. Ainahan yhtye on viljellyt sanoituksissaan ällöttäviä latteuksia, mutta siinäkin mielessä on saavutettu nyt aivan uusi taso. Esimerkiksi Firesoul Flyn kliseiset sanoitukset ovat kuin jostain elämänhallintaoppaasta. Kyllä on ikävä keltaista sadetta.

Ronnie Atkinsin ääni on yhä voimissaan, eikä ryhmä kaadu ainakaan soittotaitojen puutteeseen. En lyttää orkesteria todellakaan mielelläni, mutta näitä biisejä ei vain kestä kuunnella paria kertaa enempää. Jos albumin esittäjä olisi Three Doors Down, teos olisi varmasti oikein onnistunut. Nyt puhutaan kuitenkin Pretty Maidsistä, joka on asettanut lähes 40-vuotisen uransa aikana jonkinlaiset standardit työnsä jäljelle.

Lisää luettavaa