Aiemmat levynsä värein nimennyt, runnovasta sludge-moukaroinnista soundiaan levy levyltä melodisemmaksi ja dynamiikaltaan monipuolisemmaksi kehitellyt georgialaisyhtye jatkaa tutulla linjalla, jota se myös korjaa.
Jo vuoden 2012 Yellow & Green oli kiehtovassa monimuotoisuudessaan erinomaisen hieno kokonaisuus, ja sama meno on jatkunut. Melodian merkityksen löydettyään Baroness on palvonut sitä antaumuksella, ja tällä levyllä kuullaan jopa neliäänistä laulua.
Rennosti leiskuvassa soitossa on edelleen esimerkillistä jämäkkyyttä, ja perin luonnollinen ilmaisu kuulostaa mukavan irtonaiselta. Tuotantokin on kivasti särmikkään luomukasta.
Alun, keskivaiheen ja lopun hienon melodisen herkkisteeman kokoaman albumin anti on moninaista, mutta kolmevarttinen ei mene liian silpuksi. Taivaankantta tavoitteleva Last Words, kuulaan yrmeästi liihottava Anodyne ja akkariteemasta vihdoin lopussa kokonaiseksi biisiksi kasvava aurinkoisen akustinen Bloom ovat loistavia esityksiä.
Osasta biisejä tulee edelleen harmillisesti mieleen Mastodon-apinointi, mutta jälki on siitä huolimatta komeaa, paikoitellen jopa vallan upeaa.