Moottoripyörän jyrinä yhdistyy Gibsonin murinaan ja happo alkaa kolista – arviossa Acid King

Levyarvio julkaistu Infernossa 3/2015.

17.04.2015

Acid King
Middle of Nowhere, Center of Everywhere

Svart
4_kirvesta

Acid King soi huuruisemmin kuin Orange Goblin, rullaavammin kuin Electric Wizard ja ilmavammin kuin Ufomammut. Reilussa maailmassa yhtye painisi samassa sarjassa edellä mainittujen kanssa, mutta sen klassisen jonkin puute on jättänyt Acid Kingin korviaan myöten undergroundiin.

Viimeisen kymmenen vuoden ajalta se jokin on helppo nimetä: kalifornialaisbändi ei ole julkaissut uutta levyä. Kuivan kauden päättävä albumi ei kuitenkaan tule muuttamaan asetelmia: Acid King on ja pysyy paatuneiden alan jermujen suosiossa, mutta hyvän päivän pörisijöille juttu tuskin aukeaa vieläkään.

Lori S:n riffit ovat haastavampia kuin Sabbath-aidan matalimman kohdan ylittäjillä, liidit kosmisia ja vaikerrus jostain tuolta. Luottotuottaja Billy Anderson ei yritä tehdä murskausennätyksiä, vaan pitää homman rouheana mutta power triolta kuulostavana.

Intron ja outron väliin soitettu paketti on yhtenäinen matka, jolla maisema vaihtuu kahdeksan minuutin välein. Varsinaisia biker stoner -anthemeita, kuten edelliset levyt aloittaneet 2 Wheel Nation ja Electric Machine, ei löydy. Kappaleista voisi silti mainita hyvässä minkä tahansa.

Middle of Nowhere, Center of Everywhere on se hetki, kun amerikkalaisen moottoripyörän jyrinä yhdistyy Gibsonin murinaan, happo alkaa kolista ja istuja satulassa on yhtä tien ja taivaan kanssa.

Lisää luettavaa