Mukava poikkeus turhien coverlevyjen sääntöön – arviossa Inter Arma

Julkaistu Infernossa 7/2020.

30.10.2020
Inter Arma
Garbers Days Revisited
Relapse

Lainaversiot ovat lähes poikkeuksetta turhia, ja kokonaiset coverlevyt ne vasta tarpeettomia ovatkin. Aivan sama, ovatko kyseessä yhden vai useamman esittäjän tulkinnat.

Viime vuonna kaavaa rikkoi varsin onnistuneesti Fisterin Decade of Depression, ja nyt maanmiehensä ja genretoverinsa Inter Arma tekee saman tempun, vieläpä vähintäänkin yhtä hyvin.

Sludgemuottiin karvaisilla ja känsäisillä kourilla ruhjotut kahdeksan tulkintaa tulevat laajalta skaalalta. Suurimpaan osaan niistä bändi pystyy luomaan yksinkertaisin keinoin omaa ilmettään säilyttäen silti riittävästi tunnistettavuutta. Näkemys Ministryn Scarecrow’sta kuulostaa samaan aikaa sekä ilmavalta että painostavalta, ja luenta Neil Youngin Southern Manistä on yhtä aikaa haikea ja raskas. Nine Inch Nailsin March of the Pigs -rymistely rapataan sekin railakkaasti, ja yhden oton känniläpästä lähtenyt, levyltä melkein pois jäänyt versio Princen Purple Rainistä on sekin yllättävän toimiva.

Vähemmän onnistuneisiin joskaan ei toivottoman tylsiin 1:1-versioihin taas kuuluvat Cro-Magsin Hard Times, Venomin In League with Satan ja Tom Petty and the Heartbreakersin Runnin’ Down a Dream. Albumin heikoin esitys on tympeän yksipuoliseksi kaahaukseksi pelkistetty Hüsker Dü -raita The Girl Who Lives on Heaven Hill, mutta muutoin mukavaa vaihtelua tarjoavan levyn keskivaiheilla sekin menettelee.

Lisää luettavaa