Naavaheviyhtye Anvilin sinnikkyyden ja työmoraalin tuntien oikein hämmästyttää, että kesäkuun lopussa ilmestyvä albumi on ”vasta” trion kahdeskymmenes. Bändiä yli 40 vuotta kipparoineet Steve ”Lips” Kudlow ja Robb Reiner ovat niin jääräpäisiä puurtajia, että lukeman olisi kuvitellut olevan vielä suurempi.
Kanadalaisten osumatarkkuus on vaihdellut vuosien mittaan kovasti. Napakympit jäivät uran alkutaipaleelle, ja etenkin 2000-luvun puolella jätkät ovat laukoneet pahoja huteja. Joukkoon mahtuu toki myös helmiä kuten This Is Thirteen (2007) ja Juggernaut of Justice (2011). Vuonna 2024 yhtye näyttäisi nousevan melkein samalle tasolle.
One and Only on jossain määrin paluu perusasioiden pariin. Levy tarjoaa pirteää, mutkattoman laadukasta hevirokkia ilman turhaa kikkailua. Erityisen positiivista on, ettei jokaista biisiä ole veistetty tutulla Anvil-kaavalla, mistä vaikkapa Truth Is Dying on malliesimerkki. Mainioita koukkuja löytyy oikeastaan jokaisesta raidasta – ja niitähän on tavalliseen tapaan kokonainen tusina.
Näillä kilometreillä ei voi paljoa enempää odottaa tai vaatia. Tämä levy päätyy kuunteluun varmasti jatkossakin.