Muutama mukava rallatuskohta ei pelasta kymmenen biisin jöötiä – arviossa Leah

Julkaistu Infernossa 8/2018.

02.01.2019
Leah
The Quest
Inner Wound

Naislaulajalla höystettyä sinfonista metallia. Joko resepti tuntuu tökkivän? Kyllä ainakin allekirjoittanutta. On satoja ja satoja yhtyeitä, jotka tuntuvat tavoittelevan täysin samoja asioita täysin samalla musiikilla. Ja se on todella rassaavaa.

Kelttilaulaja Leahin albumi tarjoaa sitä samaa: raskaita kitaroita, kaunista laulua, folksoitantaa sekä tietokoneella väsättyjä isoja orkestereita. Tasapaksua mössömusiikkia ilman intohimoa tai yhtäkään omalaatuista kulmaa. Albumi ei erotu edukseen muulla kuin Leahin kauniilla lauluäänellä, mutta maailma on pullollaan loistavia laulajia – hyviä biisejä taas ei koskaan ole liikaa. Todella tylsä kappalemateriaali on kuin keskiverto roolipeli, jonka jokaisen käänteen ja kulman pystyy arvaamaan etukäteen. 

Vaikka Leah nauttii suurta suosiota etenkin sosiaalisessa mediassa, tämä albumi tuskin tulee hänen fanejaan miellyttämään. Muutama mukava rallatuskohta ei pelasta kymmenen biisin jöötiä, jonka kuunteleminen väsyttää yhtä paljon kuin tehokas unilääke. 

The Quest on kuin kuiva perunamuusi ilman kastiketta. 

Lisää luettavaa