Kun vuonna 1992 perustettu 16 palasi tauolta ja julkaisi paluulevynsä Bridges to Burnin (2009), panin koplan miehekkäästi ryskyvän sludge/stoner-myllytyksen positiivisesti merkille. Verkkaisesti levyjä julkaisevan bändin myöhemmätkin tuotokset on tullut tsekattua, mutta runnovaan moukutukseen ei ole tullut juuri palailtua. Ihme sinällään, sillä yhtyeen meininki on kiistattoman vakuuttavaa.
Edellislevynsä Lifespan of a Moth (2016) oli kova, ja niin on tämä kahdeksaskin albumi. Raskautta ja imua yhtyeen mäiskeessä on piisannut aina, mutta Dream Squasherilta löytyy myös variaatiota. Sen puute onkin aiemmin puuduttanut, joten tässäpä voi hyvin olla avain kestävämpään kulutukseen.
Temposkaala venyy Acid Tonguen todella hitaasta Crowbar-jyräyksestä Ride the Wavesin punkrynkytykseen. Myös melodiselle laululle on rähinän seassa paikkansa, ja majesteettinen, uruilla höystetty Sadlands on oikein komea kappale. Bändin alkuperäiskitaristi Bobby Ferry on vasta nyt päävastuussa laulusta, mikä on suorituksen moitteettomuuden perusteella kohtuullisen ällistyttävää.
Albumin soundi on juuri oikeanlainen: karvaisen raskas mutta kirkas ja iskevä. Siinä on repivää punkkia ja viiltävää alternativea, mikä tuo moukaroivaan sludgerouhintaan mainiota lisäsärmää. Nautinnollisen jyräävä äänikuva on äärimmäisen selkeä ja tuo esiin pieniä nyansseja sinällään luolamiesmäisellä finessellä esitetystä primitiivisestä säveltaiteesta.
Liki 30 vuoden kokemuksella ja näkemyksellä näennäisen yksinkertaisetkin palaset saadaan näemmä koottua erittäin mukaansatempaavaksi kokonaisuudeksi.