Noen Hater Oss on hieman tuntemattomampi yhden miehen folk black metal -akti. Siihen on selvä syy, miksi bändi on jäänyt paitsioon, vaikka ajatuksen tasolla tämänkaltainen musa voisi olla pätevääkin kamaa. Levyltä nimittäin tuoksahtaa vahvasti tympeä bedroom-kotikutoisuus. Skittasoundit sirisevät digitaalisesti, ja soundimaailma on muutenkin melko nahkea.
Kunsten aa gjoere jorden ubeboelig on jo bändin neljäs lätty, ja se voisi olla reippaasti parempi hieman järkevämmällä tuotannolla. Musiikillisesti bändi puikkelehtii ysärinostalgisena paukkuna jossain Gehennan, Bathoryn, Enslavedin, Absurdin folkkikauden ja Ulverin pakanametallihommien viistossa välimaastossa.
Sävellykset ovat yllättävän melodisia ja hyisiä, biiseissä on kohtalaisen komeita sooloja ja eeppisiä viikinkisyntikoita, lauluissa jylhää julistusta ja aggressiivista uhoa, mutta kuuntelukokemus jää ikävästi vaiheeseen.
Levyä voisi kutsua ihan sympaattiseksi tapaukseksi, mutta black metalin yhteydessä sympaattisuus tarkoittaa samaa kuin paska. Eipä tälle kyllä muutakaan synonyymia keksi. Enimmäkseen harmiton, kuten Douglas Adams aikoinaan kirjoitti.